Akseli ja Eelo – Isohiiden veljekset Iitissä

(This page in English)
Iitin Harrastajateatteri kantaesitti kesällä 2003 näytelmän Isohiiden harvinaislaatuisista veljeksistä Akselista ja Eelosta.

Veljesten sisarentyttären Maija Salonius-Hatakan `Ei saarnaamalla vaan elämällä` kirjan pohjalta näytelmän käsikirjoitti Laila Seppä, sovitti ja ohjasi Piia Kleimola.

Musiikin isoenoistaan kertovaan näytelmään sävelsi Waltari-yhtyeen Kärtsy Hatakka.

Akseli ja Eelo taustatietoja

Kuuluisa venäläinen kirjailija, kreivi Leo Tolstoi (1828-1910) omaksui kristinuskosta käsityksen, jonka ytimenä oli hänen mukaansa rakkauden ja veljeyden oppi. Tolstoilaisuus oli aikansa vaihtoehto-oppi, joka sanoutui irti uskonnollisista, poliittisista ja taloudellisista sitoumuksista. Tolstoilaisuu-teen kuului ehdoton väkivallasta kieltäytyminen. Vuorisaarnan ”Älä tee pahalle vastarintaa” oli opin keskeisin käsky.

Täydellisemmin kuin nähtävästi kukaan muu suomalainen antautui Tolstoin aatteille Akseli Isohiisi (1886-1918, vuoteen 1906 Örnmark). Akselin sanottiin olleen jopa tolstoilaisempi kuin Tolstoi itse. Veljensä tavoin elämänsä lähimmäisten hyväksi antoi myös Eelo. Heidän pienestä kodistaan, Sääskjärven Massin Eelolasta, tuli `tolstoilaisuuden toinen voimakeskus Suomessa`, heti kirjailija Arvid Järnefeltin ja hänen äitinsä Elisabeth Järnefeltin Lohjalla sijaitsevan Rantalan jälkeen.

Akseli Isohiisi oli varakkaan tilanomistajan poika Tenholasta. Hän opiskeli lukioasteella kuvataidet-ta Ateneumissa, tuli ylioppilaaksi Helsingin Realilyseon lukiosta 1907 ja kirjoittautui Helsingin yliopistoon. Jo kouluopintojensa loppuvaiheessa hän tutkisteli Leo Tolstoin teoksia, jotka vähitellen muovasivat hänen maailmankatsomuksensa. Lopullinen tolstoilaisuuteen herääminen tapahtui 1908, jolloin hän muutti Etelä-Iittiin veljensä Karl (Kalle) Örnmarkin ostamaan ja isännöimään kartanoon Massiin. Harjun maamieskoulun käynyt Eelo Isohiisi (1883-1918, vuoteen 1906 Örnmark) muutti Massiin vuotta myöhemmin. Veljekset rakensivat kartanon länsipuolen koskemattomaan metsään kaksi asuntoa; toisen (Armolan) taiteilija August L. Soldanille (taiteilija Venny Soldan-Brofeltin veli) ja hänen perheelleen ja toisen (Eelolan) itselleen. Veljekset elivät yksinkertaista, mahdolli-simman omavaraista elämää. Ruumiillinen työ, hengellinen elämä ja lepo olivat tolstoilaisuuden mukaan päivän peruspilarit. Tärkeintä oli kuitenkin lähimmäisen auttaminen.

Akseli ja Eelo Isohiiden harvinaislaatuinen elämä katkesi traagisesti vuoden 1918 sodan loppuvai-heilla huhtikuussa. Kumpikaan ei suostunut tarttumaan aseisiin, ei valkoisten eikä punaisten puolel-le. Heidät haettiin mökistään ja ammuttiin metsänlaitaan Haapakimolasta Kausalaan kulkevan tien varrella. Ampujilleen he olivat antaneet anteeksi jo etukäteen.

Veljekset on haudattu Iitin Sääskjärvelle, Eelolan takana olevaan metsikköön.

"Nyt, tämä päivä, tauko eilisen ja huomisen välissä, armelias hetki, lepo. Että aina muistaisin; kun tyhjenen eilisen ja huomisen ajatuksista, minussa on tilaa tälle päivälle, tälle hetkelle, niille ajatuksille ja teoille, joita Jumala osoittaa minun nyt huomaavan ajatella ja tehdä. Että eläisin nyt enkä sitten kun. Että ottaisin jokaisen hetken vastaan lahjana joka ei koskaan palaa ja eläisin jokaisen hetken Hänen voimansa täyttämää elämää.

Sillä jos ajattelen huomisen huolia tai eilisen virheitä, ne täyttävät mieleni. Huolet ja virheet täyttävät mieleni, vievät voimani ja tekevät tämän päivän onnettomaksi niin, että siihen ei mahdu hyviä ajatuksia eikä tekoja, jotka kirkastaisivat onnettoman mielen. Eläisin kuin sokea ja kuuro, joka ei näe Luojan luontoa, läheisiä ihmisiä, ei rakasta heitä eikä tunne miten he rakastavat.

Onko Jumalaa, onko taivasta, onko tulevaista elämää, sitä en tiedä, sitä kukaan ei tiedä, mutta tämä päivä, tämä nyt-hetki on sitä parempi ja onnelli-sempi, mitä enemmän tunnemme rakkautta. Niin kuin rakastamme toisiamme, niin rakastamme Jumalaa."

Akseli Isohiisi