Että tälviisii myö, - kalellah!
No, nyt se siit on talven selkäkih taittunnu ja velet lirisee. Oikein täyty kynäh tarttuu ja ruveta rustaamah mustaa valkoselle.
- Niin, että morjens vaan täält Iitist ja tervehlys Iitin Harrastajateatterilaisilt! Kun kelaa aikaa taaksepäin, niin enskesän peräst tulee kuluneeks kymmenen vuotta kun Iitin Harrastajateatteri perustettih. Ensimmäin näytelmä, jota alettih työstämäh ol "Neuvokkaat Palvelijat". Kyl siin neuvokkuutta tarvittihkih, kun tyhjäst alettih. Neljä näytelmäähän myö siit esitettih sisätilois, Ravilinnas. Ton äsken mainitun lisäks "Tavaton päivä" ja pari pienoisnäytelmää. Siel Ravilinnas meitil on nykyäänkih viel hyvät harjoittelutilat talvisin.
Toukokuussa myös pölähletäh ulos ku kottaraisparvi. Myöhän saatih vuokrattuu Iitin seurakunnalta kesäteatteripaikka Suomen kauneimmast kirkonkyläst. Siel myö siit on pelmuttu monta kesää. Vuonna yhleksänkymmentähän myö kesäteatterin tekeminen alotettih tol "Kylän viimeinen nainen" näytelmäl ja siit seuraavan kesän jatkettih "Kätkäläisel". Ja ku alkuh päästih, niin siit myö on pyritty tekemäh sellaist kokeilevaa ja kouluttavaa teatterii.
Vuonna yhleksänkymmentäkaks Puntilan isäntä renkisä Matin kans palas syntysijoilleh Iittih, harrastajateatterilaisten myötä. Kaikkihan sen tietää, että täällähän se Brechti asu vuonna 1940 Vuolijoen Hellan suojis Lyöttilän Marlebäckis. Brechti tutustu Hellan kehittelemäh hämäläiseh ökyisännän hahmoh ja kirjotti siit näytelmän "Herr Puntila und sein Knecht Matti". Ei voi olla mainittematta tät maailman ensi-iltaa "On lautalla pienoinen taikayö". Tälle näytelmälle ol pohjaan Iitin Mankalankoskel filmatut tukkilaiselokuvat vuosilt 1923 - 54. Näytelmä herätti monenlaisii muistoi, varsinkih vanhemmis kattojis.
Työ oletten varmast hoksannu, että meitil on ollu aina välil tällaist omah pitäjäh liittyvää esitettävää. Ja ai-ai, se Shakespearen "Kesäyön uni", se vasta munaskuita kutkutti, kun elokuun kuutamos sit esitettih. "Kenoraahvi" oikein kärest pitäin opetti jokaiselle maskin teon. Niinhän siin siit käy kun peilih katto, niin meinas ihlan käspäivää sanoo, kun ol niin vieras naama vastas.
Viime kesän ol Joel Lehtosen "Putkinotkon" vuoro. Vaikka risa risaa löi korvalle ja elämä ol ankeaa, nii myö pyrittih sih ottamah sellain elämänmyöntein ja humoristiin ote. Tänä kesän myö möykätäh viel heinäkuussa yhleksän kertaa Putkinotkos.
Muutama sana tost ikähaitarist. Nuorimmat on kymmenkesäsii ja kaikk ijät aina yli seittemänkymppisiin on elustettuin. Nuorten innostus on suur ja meitil on paljo nuorii muas. Miehist on joskus puutetta, vai pitäskö sanoo pula. Kaikkiah meitil on täl hetkel jäsenii kuutisenkymment.
Siit myö tehläh opintomatkoi eri teattereih. Linkkaris ku körötelläh niin siin oppii tunteh toin toisesa siivilipuoltakih. On meitil ollu kurssiikih; pari kertaa näyttelijäntyön kurssi ja maskeerauskurssi ja puvustuksen tekoonkih meittii on opetettu.
Palatah viel sih maailman ensi-iltah; siithän tul nimittäin mainospalakin televisiost ja kaks harrastajateatterilaist ol muassa "Saapasmaanissa", sehän tul ulos televisiost viime vuolen joulukuussa. Sehän ol kuvattu tääl Iitin kirkol. Ai että menee kehumiseks!
- No ei siit muuta, kun jos heinähelteil liikutten täälpäin niin poikekkai. Parain terveisin Teitille kaikille, IHT R.Y.
Raili Tähtinen
julkaistu Repliikissä 2/96